Suomen miesten maajoukkue jatkaa FIFA:n MM-karsintoja vaihtelevin ottein. Tällä hetkellä Huuhkajat ovat kolmantena lohkossaan, mutta syksyn ratkaisuottelut kertovat, onko suomen faneilla realistista unelmoida kisapaikasta. Tilanne ei ole toivoton, mutta marginaalit ovat pienet.
Tulevat ottelut – lokakuusta marraskuuhun
Kalenteri on armoton. Ensin Suomi kohtaa Liettuan kotona 9. lokakuuta, jonka jälkeen on luvassa vierasmatka Hollantiin 12. lokakuuta. Marraskuussa vastaan asettuvat Malta kotona 14. marraskuuta sekä heti perään Andorra 17. marraskuuta ystävyysottelussa. Keväällä ohjelmassa on vielä kova testi Saksaa vastaan toukokuun lopussa.
Näistä erityisesti Liettua- ja Malta-ottelut ovat pakkovoittoja. Hollannin kohtaaminen puolestaan näyttää todellisen tason, sillä edellinen kamppailu päättyi karvaaseen 0–2-tappioon. Andorra on merkitykseltään vähäisempi, mutta tarjoaa mahdollisuuden kokeiluihin ennen kesän valmistavia pelejä.
Joukkueen rakenne – kokemus ja uudet kasvot
Maalivahtiosasto rakentuu tutun kolmikon varaan: Jesse Joronen, Lucas Bergström ja Lukas Hradecky. Hradecky on ykkönen, mutta nuoremmat haastavat. Puolustuksessa kokemus on avainasemassa. Robert Ivanov ja Miro Tenho ovat pelanneet kaikki viisi ottelua, Ivanov kerännyt jopa yhden keltaisen kortin uhrautuvalla tyylillään. Matti Peltola ja Ville Koski tuovat nuorta energiaa, mutta kokemattomuus näkyy välillä virheinä.
Keskikentällä Glen Kamara ja Robin Lod pitävät rytmiä yllä. Lod on esiintynyt tasaisesti, mutta ilman tehoja, kun taas Kamara on kerännyt jo yhden maalin arvoisen suorituksen karsintojen aikana. Kaan Kairinen on noussut tärkeäksi pelintekijäksi, mutta tilastoihin on kertynyt myös keltainen kortti.
Hyökkäyksessä vastuu lepää edelleen konkariosaston harteilla. Teemu Pukki on saanut kolme ottelua alleen, mutta tehot puuttuvat. Sen sijaan Joel Pohjanpalo ja Benjamin Källman ovat nousseet tilastokärjiksi kahdella maalillaan mieheen. Nuori Oliver Antman on puolestaan vakuuttanut viidellä syötöllään, mikä tekee hänestä joukkueen parhaimman syöttäjän.
Tilastot kertovat karua kieltä
Viiden pelatun karsintaottelun jälkeen Huuhkajat ovat tehneet vain 5 maalia – niistä Pohjanpalo ja Källman kaksi kumpikin. Syöttöjä on jaettu lähinnä Antmanin toimesta, mikä kertoo pelin yksipuolisuudesta. Puolustuspäässä ongelmat ovat selvät: kolme päästettyä maalia Puolaa vastaan sekä kahden maalin tappio Hollantia vastaan osoittavat, että kovia maita vastaan taso ei riitä.
Disipliinitilastot näyttävät myös pieniä varoitusmerkkejä: Kairinen, Peltola ja Tenho ovat kaikki keränneet yhden keltaisen kortin. Vaikka punaisia ei ole tullut, liiallinen varovaisuus voi muuttaa pelin kulkua ratkaisevilla hetkillä.
Suoritustaso ja yleisön merkitys
Kesäkuun voitto Puolasta (2–1) oli loistava esimerkki Huuhkajien potentiaalista. Samalla se keräsi kauden pienimmän yleisön, vain 16 511 katsojaa. Ironista kyllä, suurin yleisö nähtiin Hollantia vastaan, jolloin Suomi hävisi 0–2 lähes 29 483 katsojan edessä. Kotietu ei siis vielä realisoidu, mikä on huolestuttavaa.
Streak-tilastot paljastavat, että Suomi ei ole onnistunut rakentamaan voittoputkea. Paras saavutus on kahden ottelun tappioton sarja, mutta varsinaista voittoputkea ei ole. Tämä kertoo jatkuvuuden puutteesta.
Mitä odottaa syksyltä?
Syksy 2025 muodostuu Suomen kannalta ratkaisevaksi jaksoksi. Lohkossa marginaalit ovat pienet, ja jokainen piste painaa enemmän kuin koskaan. Edessä on yhdistelmä otteluita, joissa on sekä pakkovoittoja että mahdollisuus jättiyllätyksiin. Näistä peleistä riippuu, säilyykö unelma MM-kisoista hengissä vai joudutaanko katseet kääntämään jo kohti seuraavaa sykliä.
- Liettua: tärkein yksittäinen peli. Tasapeli ei riitä, vain voitto pitää haaveet elossa.
- Hollanti: testi kovinta eurooppalaista tasoa vastaan. Realistisesti pistekin olisi suuri saavutus.
- Malta: varma voitto on pakko ottaa – muuten karsintamatematiikka murenee.
- Andorra: mahdollisuus kokeilla uusia nimiä ja hioa hyökkäyspeliä.
Mitä fanit voivat odottaa kentän ulkopuolella?
Suomen syksyn ottelut merkitsevät faneille ennen kaikkea mahdollisuutta seurata, miten joukkue reagoi paineisiin ja millä tasolla se pystyy haastamaan vastustajat. Katsojille tämä tarkoittaa tilaisuuksia arvioida pelaajien kehitystä, joukkueen yhtenäisyyttä ja sitä, missä määrin aikaisemmista otteluista on otettu opiksi.
Monille kannattajille tämä tarjoaa myös viitekehyksen, jossa voi tarkastella koko maajoukkueen asemaa kansainvälisessä jalkapallossa. Pelien tulokset ja esitykset antavat osviittaa siitä, onko joukkue valmis ottamaan seuraavan askeleen vai tarvitaanko vielä lisää rakennustyötä tulevaisuutta varten.
Osa seuraajista analysoi otteluita myös tilastojen ja yksittäisten pelaajien suoritusten kautta. Tämä voi liittyä esimerkiksi siihen, että he haluavat muodostaa kokonaiskuvan joukkueen nykyvireestä. Joillekin tämä on tärkeää myös siksi, että he käyttävät vedonlyönti-sivustoja, jotka tarjoavat erilaisia kohteita ja kertoimia otteluihin sekä muihin lajeihin.
Yhteenveto – toivo elää, mutta realismi painaa
Suomen tilanne lohkossa on kaksijakoinen. Toisaalta joukkue on kolmantena ja matemaattiset mahdollisuudet jatkoon ovat olemassa. Toisaalta hyökkäyspeli on liikaa riippuvainen yksittäisistä pelaajista, ja puolustus vuotaa isoja maita vastaan. Tilastot eivät lupaa helppoa loppuvuotta, mutta kotivoitot Liettuaa ja Maltaa vastaan voivat kääntää tilanteen.
Huuhkajien tie MM-lopputurnaukseen ei ole kiinni yksittäisestä tähdestä, vaan kollektiivista. Pohjanpalon maalit, Antmanin syötöt ja Ivanovin johtajuus voivat riittää, jos koko joukkue löytää yhtenäisen rytmin. Syksyn peleissä nähdään, onko Suomella kapasiteettia tehdä historiaa – vai jääkö tie jälleen karvaasti kesken. Puola on tällä hetkellä valitettavasti edellä.
